Category Archives: Yleinen

Oletko osa ongelmaa vai ratkaisua?

Haluatko kehittää maailmaa paremmaksi paikaksi kaikille? Oletko halukas parantamaan epäkohtia ja ratkaisemaan ongelmia.  Luultavasti, jos luet tätä.  

Maailma koostuu energiasta ja vetovoiman laki takaa, että samankaltaiset energiat vetävät toisiaan puoleensa. Se, mihin energiaa keskitetään, voimistuu ja kasvaa.

Meillä on kuitenkin usein tapana “parantaa” maailmaa keskittymällä tarmokkaasti ongelmiin tai sitten keskittymällä inhoamaan ja vihaamaan kaikkea sitä, mikä väärin, huonosti, epäoikeudenmukaisesti jne. Kirjoitamme ja puhumme näistä asioista, järjestämme mielenosoituksia, kirjoitamme adresseja, vetoomuksia, olemme äänessä ja tohkeissamme. Käytämme voimakasta energiaa – ja paljon. 

Kun keskityt ongelmiin ratkaisujen sijasta, toimintaan sisältyvä energia on ongelmaenergiaa ja lisää ongelmia. Samoin silloin, kun keskityt inhoamaan ja vihaamaan sellaisia olosuhteita tai asioita, joista et pidä, keskität energiasi niihin ja saat ne lisääntymään.

Arvostelevan, vihaisen, tuomitsevan ja pelokkaan energian vallassa tehdyt teot eivät yleensä auta yhtään. Päinvastoin, ne vain lisäävät ongelmia.

Mitä enemmän keskityt siihen, mitä et halua, sitä enemmän saat sellaista, mitä et halua

Ehkä kysyt, mitä pitäisi tehdä niille “pahoille” ja “kauheille” voimille, jotka tuntuvat olevan ohjaksissa kaikkialla. No, lakkaa edistämästä niitä, lakkaa tekemästä töitä niille! Miten se tehdään? Lopeta keskittyminen siihen, mikä on väärin ja mitä pitää vastustaa. Ota tietoisuutesi voima takaisin itsellesi ja keskity niihin asioihin, joita tahdot edistää. Ole niiden puolella, älä mitään vastaan!

Vakuutu siitä, että oma tietoisuutesi on voimakas energiatyökalu, ja keskittämällä sen niihin asioihin, joita haluat edistää ja joitten haluat maailmassa toteutuvan, teet valtavan arvokasta työtä. Oikeastaan mitenkään muuten et voikaan saada aikaa myönteisiä asioita.

Tarkoittaako tämä sitä, ettei pitäisi tehdä mitään?

Ei tietenkään, toiminta on tärkeää. Mutta vielä tärkeämpää on toiminnan motiivi. Jos toimit pelosta, vihasta ja vastustuksesta, lopputulos on aina negatiivinen, ellei heti niin pitkällä aikavälillä aina. Sen sijaan luottamuksesta ja rakkaudesta lähtevä toiminta tuottaa tulosta, jolla on kauaskantoinen ja laaja myönteinen vaikutus.

Toimi tietoisesti.  Kysy itseltäsi aina toimintaan ryhtyessäsi, onko toimintasi motiivina jonkin asian vastustaminen vai oletko jonkin asian puolella. Keskitä myös kaikki ajatuksesi siihen, mitä hyvää haluat tapahtuvan. 

 Tietoisuus ja tekeminen – miten muutat maailman?

Tietoisuutesi määrittää sen, miten havaitset ja havaintosi luovat todellisuutta

Sinä olet tärkeä, sinun energiasi tarvitaan! Jokainen meistä on korvaamattoman tärkeä.  Maailma muuttuu vain siten, että yksi ihminen kerrallaan muuttaa omaa energiaansa muuttamalla tietoisesti havaitsemisensa kohdetta. Sinä olet ainoa, joka voi sen tehdä. 

Fransiscuksen rukousta  mukaillen

Ryhdy rauhan välikappaleeksi:  siellä missä aistit vihaa, keskity rakkauteen, missä havaitset loukkauksia, keskity anteeksiantoon, missä koet epätoivoa, keskity uskoon, missä on epätoivoa, keskity toivoon, missä pimeyttä, keskity valoon, missä surua, keskity iloon.

Mindfulness, viini ja lenkkimakkara

Oletko ollut joskus viininmaistajaisissa? Maistajaisissa on tarkoitus maistella viinejä siten, että pystyy mahdollisimman hyvin aistimaan viinin maun eri vivahteet. Suu huuhdellaan vedellä maistelujen välillä eikä viiniä nielaista, niin että aistit pysyvät kirkkaina ja terävinä. Jos et ole ollut tällaisessa tilaisuudessa, pystyt kuitenkin oikein hyvin kuvittelemaan sen, eikö niin?

Kun seuraavan kerran maistat jotain juomaa, viiniä, olutta, virvoitusjuomaa tai mitä tahansa, harjoittele tekemään se niin, että pystyisit kuvailemaan juoman makua mahdollisimman tarkasti. Mieti mitä sanoisit siitä jollekin toiselle. Miltä tuo siemaus tuntui, ja miltä tuntui pidellä juomaa suussa hetkisen aikaa, antaa kaikkien makujen tuntua. Ja miltä tuntui kun annoit periksi halulle nielaista (tässä ”kokeessa” ei tarvitse sylkäistä suullista pois, ellei yhtäkkiä tee mieli tehdä niin)?

Kun olet hienossa ravintolassa syömässä tai kutsuttuna ystävän luo syömään, maistat todennäköisesti ruokaa hiukan eri tavalla kuin kotona jotain tavanomaista syödessäsi.  Havainnoit ruoan makua ja jopa ulkonäköä. Ainakin ensimmäisen suullisen verran.

Kokeile, miltä tuntuu asennoitua jokaiseen suulliseen sekä juomaa että ruokaa tällä tavoin, ikään kuin se olisi ensimmäinen. Joka kerta, kotona ja kylässä. Olipa edessäsi lenkkimakkaraa, kaurapuuroa tai karitsanleikettä, hanavettä, piimää tai vuosikertaviiniä.

Tätä kutsutaan tietoiseksi syömiseksi. On ehkä mielenkiintoista seurata, mitä tapahtuu. Voin taata, että jos sitoudut tähän vaikka vain yhden päivän ajaksi, jotain kyllä tapahtuu. Itselleni tapahtui niin, että painostani putosi nopeasti lähes 20 prosenttia.

Olen koko elämäni ajan ollut stressisyöjä, ja mitä kiireempää elämäni on, sitä enemmän syön olematta tietoinen. Ihmisellä on valitettavasti tapana aina uusissa haasteellisissa tilanteissa palata takaisin vanhoihin tapoihinsa. Sain taas itseni kiinni  tavasta syödä ja juoda olematta läsnä. Päätin palata mielettömästä (mindless) syömisestä tietoiseen (mindful) syömiseen. Kokeile ja hämmästy!

Huolihautomon alasajo – mindfulness

Haittaako huolehtiminen ja jatkuva ajattelu elämääsi?

Huolihautomo toimii 24/7.  Mitä enemmän tiedät, sitä enemmän huolehdit.  Kun etsit helpotusta, tarjolla on universumin täydeltä erilaisia itsensäkehittämiskursseja, verkossa tai livenä ja itseapujulkaisua pursuaa joka lähtöön. Huolihautomo käy entistä kovemmilla kierroksilla, kun manifestointi, manipulointi ja periksiantamaton tavoitteen visualisointi ei osoittaudukaan toimivaksi. Huolihautomoon tulee lisätiloja itseruoskintaa ja lisäinfoa varten. Ehkä ratkaisu on enkeli- tai yksisarviskurssi? Tai se, että keskityt entistäkin enemmän vain biohakkerointiin? Tai jospa jokin uusi lääke tai leikkaus  auttaisi. Joka tapauksessa ajattelet, että jotain pitäisi tehdä, täytyisi löytää joku ratkaisu. Olisi oikeastaan pakko saada aikaan muutos.

Meditaatio auttaa – mutta ei ole ihmelääke eikä pikaratkaisu

Aloitin meditoinnin lähes 30 vuotta sitten. Siitä oli monenlaista apua mm. verenpaineen ja unihäiriöiden hoidossa. Huomasin, että työtehoni ja suorituskykyni paranivat, kun pystyin keskittymään paremmin.  Sitten tuli muita ongelmia, paljon pahempia. Jatkoin ratkaisujen etsimistä perehtyen  eri uskontoihin,  filosofisiin oppisuuntiin ja psykologisiin hoitomuotoihin, itsehoitokirjoihin, kursseihin ja koulutuksiin.  Kasasin tietoa ja kokemuksia.

Maailma ei kuitenkaan  tarmokkuudestani, taidokkuudestani,  tietomäärästäni ja transsendenttisen meditaation harjoittamisesta huolimatta asettunut siihen asentoon kuin minä olisin sen halunnut asettuvan.

Etsintää jatkaessani törmäsin kuitenkin jatkuvasti siihen, että enemmistö oppi-isistä ja äideistä alkoi etenkin vuosituhannen vaihtumisen jälkeen korostaa sitä, että jonkinlainen meditaatio olisi joka tapauksessa välttämätöntä, jotta jotain edistystä tapahtuisi.

Henkisistä opettajista erityisesti Eckhart Tollen tapa puhua mielen metkuista ja tietoisen läsnäolon välttämättömyydestä vetosi minuun. Läsnäolon voimasta alkoi uusi tie kohti valoa.  Löysin mindfulnessin ja sitä kautta pystyin yhdistämään aikaisemmin oppimaani mielekkääksi kokonaisuudeksi.  Tajusin, että tätä kutsutaan mm. tunne-ja tietoisuustaidoiksi eli olemisen tilaksi, josta kumpuaa tarkoituksenmukainen tekemisen tila.  On muitakin nimityksiä.

Tunne- ja tietoisuustaidot (mindfulness) ja huolehtimisesta luopuminen

Jotain sisälläsi muuttuu perusteellisesti, eikä sinun enää tarvitse odottaa maailman muuttumista, jotta voisit olla huolehtimatta.

Jokaisella meistä on päivittäin asioita, joiden toivoisimme olevan toisin. Näitä kutsutaan ongelmiksi ja niitä haudotaan ja niistä huolehditaan. Emme vain oivaltamatta aina tajua, että hautominen huolehtiminen eivät oikeastaan auta mitään. Mielemme kuitenkin huijaa meitä luulemaan, että kun oikein kovin olemme huolissamme, olemmekin oikeastaan jo tehneet jotain asioitten eteen. Mutta se ei ole totta.

Isot globaalit “ongelmat” tällä hetkellä ovat ekologiaan ja ideologioihin liittyviä, siis saastuminen, liikakansoitus, nälänhätä, sota, epätasa-arvo ja ehtyvät luonnonvarat.  On selvää, että pelkästään tieteen ja teknologian kehitys ei yksin ole ratkaisu.

Henkinen kehitys, spiritualiteetti, ei myöskään yksinään ole ratkaisu.  Monet itseään henkisinä tai hengellisinä pitävät ihmiset käyvät loputtomia taisteluita erilaisia vihollisia vastaan ja uupuvat tässä taistelussa. Samalla tulee tuhotuksi valtava joukko muita ihmisiä joko fyysisesti tai psyykkisesti.  Henkisyyden ja hengellisyyden harjoittaminen perinteisellä tavalla ei ollenkaan takaa sitä, että ihminen olisi tunne-elämältään aikuisen tasolla.

Mindfulness kokonaisvaltaisesti ymmärrettynä kehittää itsetuntemusta ja kehotietoisuutta. Se lisää myötätuntoa itseä kohtaan. Sitä harjoittava tutustuu omiin tunteisiinsa ja saa kontaktin omaan kehoonsa.  Hän oppii tuntemaan mielensä tavat ja sen, että ajatuksiinsa ei ole syytä uskoa. Mindfulnessin avulla saa kokonaisvaltaisen yhteyden ensin itseensä ja sitä kautta myös muihin. Saa henkilökohtaisen oivalluksen siitä, että olemme kaikki yhteydessä toisiimme ja siitä, että kaiken mitä teet toiselle, teet myös itsellesi – ja päinvastoin. Ei ole tarpeen asettaa toista itsesi edelle, mutta et voi myöskään asettaa itseäsi toista ylemmäksi. Ymmärrät pitää itsestäsi huolta, koska tajuat, että et voi antaa mitään, mitä sinulla ei ole.

Kykenet toimimaan tarkoituksenmukaisella tavalla ja vähitellen pystyt sulkemaan oman huolihautomosi tarpeettomana. Sinulla ei ole ongelmia sanan perinteisessä mielessä. Sinulla on erilaisia elämäntilanteita, joihin joko voit vaikuttaa tai et voi vaikuttaa. Jos voit vaikuttaa, vaikutat. Jos et voi vaikuttaa, lähdet tilanteesta. Jos et voi lähteä tilanteesta, hyväksyt sen ja lakkaat vastustamasta sitä, koska vastustaminen vain kasvattaa kohdettaan.

Mindfulness ei ole kokoelma pinnallisia “onnellisuusharjoituksia” eikä ohimenevä muoti-ilmiö.  Se ei ole suorittamista, se ei ole velvollisuus, joka pitää suorittaa tullakseen paremmaksi ihmiseksi.  Tunne- ja tietoisuustaitoja  ei opi lukemalla niistä tai kuuntelemalla jonkun toisen kokemuksia – oivaltaminen voi tulla vain oman harjoittamisen kautta. Tunne-elämäänsä voi vaikuttaa vain tutustumalla tunteisiinsa, tuntemalla aidot tunteensa, käsittelemällä traumansa ja kasvamalla aikuiseksi.

Tunnetaitoja ei voi oppia pelkästään kirjoja lukemalla ja kursseja käymällä.   Läsnäoloa ei voi oppia “teoriassa”.  Näitä voi oppia vain  olemalla läsnä omassa elämässään, hetki hetkeltä.

 

 

 

 

 

Mindfulness on vaarallista?

Nyt kun hyväksyvä tietoinen läsnäolo eli mindfulness on laajalti hyväksytty osaksi virallista terveydenhuoltojärjestelmää ja se osoittautuu olevan tehokas hoitomuoto varsin monenlaisiin sairauksiin ja ongelmiin, alkaa julkisuudessa esiintyä myös varoituksia siitä, että se ei sovi kaikille ja voi pahentaa oireita.

On totta, että kaikki eivät koe saavansa mindfulnessin harjoittamisesta apua, joskin moni jää ilman helpotusta vain siksi, että jostain syystä voimat eivät ole riittäneet harjoitukseen sitoutumiseen riittävän pitkäksi aikaa. Mutta joskus voi olla kysymys siitä, että vaikka on harjoittanut tätä hyväksyvää, tietoista läsnäoloa sekä muodollisesti (keho-, liike- tai istumameditaatioita tehden) että epämuodollisesti (tiedostaen hetki hetkeltä arvostelematta, mitä tapahtuu),  olo ja elämä tuntuu menevän vain huonommaksi. Eipä siis ihme, että tekee mieli jättää homma kesken ja varoitella muitakin siihen ryhtymässä.

Perinteisestä kognitiivisesta terapiasta tiedetään, että ydinuskomukset vastustavat muutosta ja suodattavat tehokkaasti pois kaiken informaation, joka on niiden kanssa ristiriidassa. Vahvat negatiiviset ydinuskomukset (olen riittämätön, kukaan ei rakasta minua, elämä on työtä ja taistelua, vain ankaralla kurilla ja tekemisellä menestyy jne.) ovat melko yleisiä ja johtavat usein terveyden heikkenemiseen ja esimerkiksi työuupumukseen ja masennukseen.

Yksi mindfulnessin tärkeistä tavoitteista on kehittää ystävällistä ja myötätuntoista asennetta itseään kohtaan. Tämä on erityisen haastavaa ihmiselle, joka elää elämäänsä ankaran ja vaativan sisäisen kriitikon kanssa. Tämän piiskurin vaientaminen on vaikeaa. Se vastustaa ystävällisyyttä ja myötätuntoa, varsinkin itseä kohtaan suunnattua. Tästä seuraa, että joskus jopa ystävällinen sana tai välittämistä ilmentävä huomautus voi johtaa vaikeiden tunteiden ryöppyyn. Kun ihminen alkaa kohdella itseään ystävällisemmin, hän saattaa samalla huomata kielteisten tunteiden vahvistuvan.

On tärkeätä ymmärtää, että tällaisessa tapauksessa kannattaisi jatkaa aikomusta olla itselleen ystävällinen ja myötätuntoinen ja harjoittaa tietoista läsnäoloa määrätietoisesti, vaikka tuloksia ei tunnu heti näkyvän. Kun luovuttaa ja palaa entisiin tapoihinsa, ankariin ja kriittisiin ajatuksiin ja entistäkin tarmokkaampaan vatvomiseen, olo todellakin huononee entisestään.

Negatiivisista ydinuskomuksista on mahdollista päästä eroon, mutta se vaati sitoutumista ja työtä.  Yksi terveydenhoitoalalla laajimmin tunnettujen mindfulness-tuotteiden  MBSR:n (hyväksyvään tietoiseen läsnäoloon perustuva stressinhallinta) ja MBCT:n (hyväksyvään tietoiseen läsnäoloon perustuva kognitiivinen terapia) kehittäjistä, amerikkalainen lääkäri Jon Kabat-Zinn on sanonut, että mindfulness ei sovellu heikkohermoisille (Mindfulness is not for the faint-hearted).

Mindfulness on jo mullistanut terveydenhuoltoa kaikkialla maailmassa monin eri tavoin. Se on todellakin tullut jäädäkseen ja jatkaa voittokulkuaan. Se ei ole väline, ”laastari” jolla korjataan jokin rikki mennyt tai viallinen, vaan tapa elää, tapa havaita maailma ja tulkita sitä niin, että elämänlaatu kohenee ulkoisista olosuhteista huolimatta.

Elämäntilanteet vaihtelevat, ja jokainen saa välillä myös kipua, tuskaa ja surua. Kärsimys sen sijaan tulee siitä, että ei ole oppinut kohtaamaan noita asioita harjaantunein mielin. Mindfulness auttaa tässä, aivan varmasti. Tietysti, jos haluaa pitää kivun, surun ja tuskan lisäksi myös kärsimyksen, ei kannata lähteä kokeilemaan mindfulnessia.

Rakkaus voittaa kaiken – Amor vincit omnia

RAKKAUS, MIHIN KATOSIT?

Viimeiset pari viikkoa elämä on tuntunut tosi hankalalta. Tökstökstöks. Huomasin, että ajattelin ilkeitä ajatuksia. Kaupan kassajonossa arvostelin ihmisiä. Koittais nyt kiirehtiä, kauheeta mitä ostoksia, varmaan tosi vaikee ihminen jne…Kotona vihasin mun epäkäytännöllistä tiskipöytää, vihasin aamunaamaani, potkin villakoiria, kaiken kaikkiaan tunsin kaikkea muuta kuin rakkautta ja hyväksyntää.

Wellwell, baby, eikös noitten ajatusten pitänyt olla jo aikaa sitten menneitä?

Havahduin jo noin kymmenen vuotta sitten tarkkailemaan ajatuksiani satunnaisissa tilanteissa. Kesti kauan ennen kuin pääsin irti automaattisesta negatiivisesta arvostelusta tilanteissa, joilla ei ollut elämässäni mitään järjellistä merkitystä.

Tämä oli alkusoitto sille, että aloin opiskella hyväksyvää, tietoista läsnäoloa (mm. mindfulness). Opinkin. Edistyin. Aloin pitää kursseja toisillekin.

Opiskelen koko ajan kaikkea, mitä neurotieteitten alueella on opittavissa. Tutkimusta ja tietoa tulee koko ajan suorastaan ryöppyinä.

Olen oppinut,  että rakkauden tunne on se, jota tuntiessaan ihminen voi parhaiten. Hänen biokemiallinen ja sähkömagneettinen tilansa on ihanteellinen ja psyyke on vakaa ja onnellinen.  Rakkaudella ei tässä tarkoiteta rakastumista johonkin tiettyyn objektiin,  siis  omistamisen halua höystettynä eroottisella värinällä. Ehdoton rakkaus voi syntyä tuollaisenkin tunteen vaikutuksesta ja seurauksena, joskaan ei välttämättä. Optimaalinen rakkauden tunne, ehdoton, universaali rakkaus, armo ja laupeus pitää yllä ja kykenee usein palauttamaan fyysisen ja psyykkisen terveyden.

No, olin löytänyt sen. Voin hyvin.  Sitten hukkasin sen… no, melkein hukkasin.

Löytämistä edelsi ehdottoman anteeksiannon opiskelu, ehdottoman anteeksiannon oppiminen ja ehdoton anteeksi antaminen. Löytämistä potkaisi eteenpäin ”sattumanvarainen” tapaaminen. Tutustuin ihmiseen, joka energisoi jokaisen soluni ja täytti minut universaalilla rakkauden tunteella. Tämä energia piti yllä rakkautta, joka tuntui hyvältä joka tasolla. Ehdoton rakkaus ei kuitenkaan voi olla riippuvainen mistään objektista, vaan se on rakkaus, joka säteilee kuin aurinko erottelematta mitenkään kohdettaan. Kuin Jumalan rakkaus (tämä vain niille, jotka kestävät sanan Jumala).

Äkkiä tajusin, että tuo universaalin rakkaudentunteen liikkeelle saanut ”lähde” olikin ihan  itse luomani mielikuva. Toivotin hyvää kotimatkaa (kotimatkallahan me kaikki olemme). Huomasin kuitenkin melko pian, itse asiassa seuraavana päivänä, että elämäni alkoi näyttää yhtä synkältä ja ilottomalta kuin suomalaisessa kansanlaulussa. Tulin tietoiseksi ilkeistä ajatuksista ja vähitellen sitten myös siitä, että rakkaus oli kadonnut minusta.  Jalastani napsahti melkein nivelside, kauhuisessa mielessäni. Todellisuudessa kyse oli kystasta, joka kyllä repesi  ja jouduin käyttämään kyynärsauvoja. Symboliikkaa kerrakseen.

Keskityin käymään dialogia haavoittuneitten jalkojeni ja synkän, surullisen sydämeni kanssa.  Huomasin, että olin kadottanut rakkauden sydämestäni.

Miten sain rakkauden takaisin? Keskityin  siihen, että kaikki ympärilläni ilmentää rakkautta, etenkin nyt keväällä se on helppo huomata. Jokainen verso, jokainen vihreä nuppu, kaikki se elämä joka virkoaa ympäristössäni, valo, lämpö, lapsen hymy, kaunis kuva lehdessä, kirkas sininen taivas, hymy, maistuva aamukahvi, raikas ilma, tunne maasta jalkojeni alla, se että voin tuntea veden viileyden, lämmön tai pehmeyden, kaikki se viestittää minulle koko ajan vain rakkautta, vain hyväksyntää, vain KYLLÄ, KYLLÄ, KYLLÄ! Rakastan sinua, rakastan minua, rakastan elämää!

Rakkautta kannattaa sydämessään vaalia, vaikka mikä olisi – se on voimista voimakkain ja mahdeista mahtavin. Rakkaus voittaa kaiken, amor vincit omnia!

Rakkauden saat sydämeesi keskittämällä tietoisuutesi sydämen alueelle, keskittymällä hengittämään sydämen kautta, tuomalla sydämeesi kuvan, äänen tai tunteen rakkauden kohteesta. Kun ensimmäinen rakkauden värähdys tai aalto sydämessäsi tuntuu, tarraudu siihen kiinni, hengitä ja pidä parhaasi mukaan tuota tunnetta yllä. Hengitä, rentoudu, laajenna tuota tunnetta ja keskity nauttimaan siitä kaikin voimin. Päästä sitten irti tuosta kuvasta, äänestä tai tietystä rakkauden kohteesta. Keskity vain rakkauden tunteeseen. Käy läpi kaikki tuntemukset, joita voit tavoittaa kehossasi tuntiessasi rakkautta. Anna rakkauden tunteen laajentua kehossasi ja kehosi ulkopuolella niin laajaksi ja kauniiksi ja voimakkaaksi kuin vain on sinulle mahdollista. Älä yritä liikaa, vaan nauti siitä mitä saat aikaan. Voi olla, että et heti saa aikaan tunnetta, mutta harjoittelu tuottaa aina tuloksia. Jatka rakkauden tuntemista aina kun voit.

Ihan niin kuin kaikki kunnon kertomukset, tämäkin postaus päättyy siihen, että palasin rakkauteen, koska olin opetellut meditaatiota, hyväksyvää tietoista läsnäoloa ja ehdotonta rakkautta. Kun rakastan elämää, elämä rakastaa minua takaisin. Kun rakastan nyt-hetkeä, jokainen nyt-hetki rakastaa minua takaisin! Elämä  On. Rakkautta!

Mindfulness, kirkko, Zen ja Buddha

Helsingin hiippakunta, Helsingin seurakuntayhtymä ja Kirkon lähetystyön keskus järjestivät 7. helmikuuta 2014 seminaarin “Mindfulness tulee (tuli jo) – tiedostaako kirkko?”. Samana päivänä Tampereen yliopiston Aikalainen – lehdessä kerrottiin, että mindfulness – menetelmän vaikutuksia työhyvinvointiin selvitetään ensimmäistä kertaa Suomessa. Jutun mukaan ”tänä vuonna saadaan tietää, miten positiiviseen psykologiaan perustuvat harjoitukset vaikuttavat teollisuusyrityksen työilmapiiriin”.

Kirkko ja kaupunki – lehdessä kerrottiin kirkon mindfulness – seminaarista 19. helmikuuta otsikolla Läsnäolo vie juurille. Edellisenä päivänä (18.2.) HS oli julkaissut jutun, jossa kerrottiin että Suomessakin aletaan tutkia, edistääkö tietoisen läsnäolon taito lasten ja nuorten mielenterveyttä. Jutussa ei käytetty kertaakaan sanaa mindfulness. Ylen Radio 1 Horisontti – ohjelmassa 16.2. keskusteltiin myös kirkon mindfulness – seminaarista. Ohjelmassa uskontokasvatussihteeri Pekka Y. Hiltunen esitti huolensa siitä, että kirkko jää jalkoihin, kun ihmisille tarjotaan mindfulnessia.

Osallistuin itse kirkon järjestämään mindfulness-seminaariin. Paikalla oli lehtijutun mukaan 140 ihmistä. Minusta tuntui, että meitä oli enemmän. Tunnelma oli sekava, puheenvuoroja olisi haluttu lisää ja kysymyksiä oli paljon. Seminaarin juontajana toiminut Pekka Y. Hiltunen lupasikin, että keskustelu jatkuu.

Määritelmät, tulkinnat, juuret ja perustelut – iloisesti sekaisin

 Mindfulness on nyt siis, syystäkin, jatkuvasti yhä enemmän esillä mediassa. Kaikenlaiset väärinkäsitykset ja yksipuoliset tulkinnat ja yleistykset leviävät myös nopeasti. Yksi tällainen sitkeä käsitys on se, että mindfulness perustuu zen-buddhalaisuuteen. On totta, että virallisessa terveydenhoidossa maailmanlaajuisesti käyttöön otetun MBSR-menetelmän kehittäjät saivat ideansa oltuaan kuuntelemassa zen-buddhalaisen munkin luentoa lääketieteellisten opintojensa alkuvaiheessa. Yhtä hyvin he kuitenkin olisivat voineet kuulla vaikkapa luennon  kristillisestä syvämietiskelystä. Wilfrid-Stinissen-kristillinen-syvamietiskely. Eihän voi sanoa, että esimerkiksi syöminen perustuu minkään tietyn maanosan keittiöön, vai voiko?

Mindfulness – nimeä käytetään suppeassa merkityksessä joistakin hyväksyvään läsnäoloon perustuvista stressinhallintamenetelmistä. Tunnetuin näistä menetelmistä on tohtori Jon Kabat-Zinnin Massachusettsin yliopistossa kehittämä MBSR®-menetelmä (Mindfulness Based Stress Reduction). Tämän menetelmän tehosta kroonisiin sairauksiin, kiputiloihin ja masennukseen on tehty tuhansia tutkimuksia, ja teho on kiistattomasti todistettu. MBSR®-menetelmä on tavaramerkiksi rekisteröity kokoelma harjoituksia, jotka on helppo oppia ja joita noudattamalla saa merkittäviä tuloksia. Tästä menetelmästä oli kirkon seminaarissa ja Yle 1 Horisontti – ohjelmassa puhumassa MBSR®-tuotepaketin Suomeen tuonut kehoterapeutti ja kouluttaja Leena Pennanen.

Toinen yleistyvä väärinkäsitys on se, että mindfulness ja myös tunne- ja tietoisuustaidot olisivat ”positiivista psykologiaa”. Tunne- ja tietoisuustaitoja käytetään kognitiivisessa psykologiassa. Dialektinen käyttäytymisterapia (DKT) on yhdysvaltalaisen psykologin Marsha Linehanin työryhmineen kehittelemä kognitiivisen käyttäytymisterapian muoto.  Senkin kerrotaan yleisesti pohjautuvan zen-buddhalaisuuteen. Marsha Linehan itse kuitenkin kertoo, että sai ilmestyksenomaisen oivalluksensa hyväksymisen ja rakastamisen merkityksestä vuonna 1967 rukoillessaan pienessä katolisessa kappelissa Chigacossa.

Mindfulness ei ole myöskään rentoutumista, vaikka sen tuloksena keho ja mieli rentoutuvatkin. Tämä väärinkäsitys perustuu siihen, että stressin vaikutuksia yritetään purkaa kehosta erilaisilla rentoutusmenetelmillä, jotka tietenkin toimivat. Mindfulness on kuitenkin enemmän, eli se tähtää ajattelutavan muutokseen siten, että uutta stressiä ei tulisi koko ajan rentoutumalla puretun tilalle.

No mitä se on?

Laajassa merkityksessä mindfulness – nimeä käytetään yleisnimityksenä tunne- ja tietoisuustaidoille ja tietoisen läsnäolon harjoittamiselle. Tunne- ja tietoisuustaitoja puolestaan on selitetty ja määritelty myös siten, että ne ovat osa älykkyyttä, eli että kysymys on tunneälykkyydestä (EQ, Emotional Intelligence) ja henkisestä älykkyydestä (SQ Spiritual Intelligence). Nämä ovat erilaisia lähestymistapoja asiaan, jossa koko ajan on kysymys samasta asiasta, samasta tavoitteesta. Siis mistä?

Being mindful tarkoittaa englannin kielessä huomata, olla huomaavainen, ottaa huomioon yms. Se kertoo mielestäni oikein hyvin, mistä on kysymys. Eli kaikesta on kysymys! Ihan koko elämästä on kysymys!

Hyväksyvä, tietoinen läsnäolo, mindfulness on havaitsemisen ja elämisen tapa. Sitä voi harjoittaa myös muodollisesti, tekemällä harjoituksia. Harjoituksia voi verrata kulkuvälineeseen, jolla pääsee toivottuun paikkaan, tässä tapauksessa toivottuun olemisen ja elämisen tapaan. Kun se on saavutettu, harjoituksia ei välttämättä tarvita, koska niistä on tullut pysyvä tapa olla. Harjoitukset eivät ole minkään uskonnon tai filosofian yksinoikeuksia – erot henkisten traditioiden piirissä ikiaikoja harjoitettujen menetelmien välillä ovat pinnallisia ja päämäärä kaikissa on sama. Päämäärä on pelon korvaaminen rakastavalla myötätunnolla itseä ja kaikkia muitakin kohtaan.

Henkiinjäämisreaktioiden päivittäminen yhteistyön aikaan

Hyväksyvä, tietoinen läsnäolo on kaikkinaista hyvinvointia, rauhaa ja henkilökohtaista kasvua edistävä tapa elää. Kova väite, mutta perustelut ovat samaa luokkaa. Automaattiset henkiinjäämisreaktiomme ovat kääntyneet meitä vastaan. Ne rappeuttavat terveytemme, jos emme osaa säädellä niitä tietoisesti. Ja tässä on avain, tietoisesti! Juuri se, että nuo reaktiot ovat automaattisia, toisin sanoen ne hoituvat ilman että niitä tarvitsee ajatella, tekee niiden säätelyn niin vaikeaksi. Se on kuitenkin mahdollista.

 Automaattinen henkiinjäämisreaktio tarkoittaa sitä, että vaaratilanteen havaitessaan kehomme valmistautuu salamannopeasti joko hyökkäykseen tai pakoon, pahimmassa tapauksessa lamaantumiseen. Taistelu- tai pakovalmiuden takaamiseksi kaikki ne prosessit, jotka ovat sillä hetkellä tarpeettomia, lopetetaan. Ruoansulatus lakkaa ja immuunipuolustusjärjestelmä romahtaa. Samalla sulkeutuvat myös havainnointikyky ja kyky järkevään ja johdonmukaiseen ajatteluun.

Koska emme enää kykene juurikaan yksilöinä hallitsemaan ympäristöämme tai ennustamaan tulevaisuuttamme, osa meistä tuntee olonsa koko ajan turvattomaksi. Turvallisuudentarpeemme tuntuu vaativan kokoaikaista ajattelua, suunnittelua, varmistamista, vakuutuksia, pyrkimistä, kahmimista, suorittamista, HALLINTAA! Sekin, että haluamme määritellä ja selvittää jonkin asian ”juuret”, on eräänlaista turvallisuuden hakemista ja hallinnan tunnun saavuttamista. Kun tiedän täsmälleen, mistä on kysymys, olen turvassa. Sitten voin sanoa, että ”mielenkiintoista, mutta ei sovi minulle” ja jatkaa pelkäämistä.

Kun jatkuvaa muutosta, joka puolelta tulvivaa ristiriitaista tietoa ja omaa asemaa ja tulevaisuutta ei voi hallita, pelkäämme koko ajan jotakin. Pelkäämme, että menetämme jotakin meille arvokasta, tai pelkäämme, että emme saa sitä mitä tarvitsemme. Pelko saa aina aikaan puolustautumisreaktion.

Jos hyökkäys-pakoreaktio tuhansine eri biokemiallisine prosesseineen on lähes koko ajan päällä, keho rappeutuu kiihtyvällä vauhdilla, vaikka mitä yrittäisi tehdä. Joku on sanonut sattuvasti, että ”jos korvien välissä on sementtiin valettu mieli, ei siinä paljon taukojumpat auta”.  Luontaiset paranemis-, korjaamis- ja uusiutumisprosessit, jotka kuuluvat myös kehomme hienouksiin, eivät saa riittävästi aikaa ja tilaa. Niillä on oma biologiansa, joissa sekä kehon biokemia että sähköisesti mitattava tila on erilainen kuin stressissä.

Rauhaa ja rakkautta

Tämä korjaava ja stressistä palauttava tila opetellaan saamaan tahdonalaisesti aikaan harjoittamalla hyväksyvää, tietoista läsnäoloa eli mindfulnessia. Kysymys ei siis ole mistään uskonnosta tai filosofiasta tai oppisuunnasta, vaan aivan yksinkertaisesti kehon ja mielen olotilasta. On myös täysin yhdentekevää, millä nimellä tämän olotilan saavuttamista omia ajatuksiaan ja tunteitaan tarkkailemalla kutsutaan. Suostumme havaitsemaan, mitä tapahtuu sisällämme ja ulkopuolellamme, myönnämme havaintomme ja tunteemme todeksi ja oivallamme, että pelolla ja siitä nousevilla ajatuksilla teemme itsemme onnettomiksi, stressaantuneiksi ja ahdistuneiksi.

Oivallamme, että ainoa hetki ja aika joka meillä on, on nyt. Ei ole tarpeen koko ajan, ei etenkään öisin, miettiä menneisyyttä tai suunnitella tulevaisuutta. Tietoa ei kannata kerätä päähänsä, koska se vanhenee niin nopeasti, vaan on tarpeen ottaa vastaan ja välittää tietoa ja soveltaa sitä. Ei ole tarpeen kilpailla vaan tehdä yhteistyötä koska vain se mahdollistaa eloonjäämisemme. Muutenkaan ei ole tarpeen olla koko ajan ”päissään”.

Kun aiheeton pelko poistuu, kaikki on (automaattisesti) hyvin. Eikös tämä ole kirkonkin perimmäinen sanoma? Ei siis syytä huoleen, sanoman levittäjien pitää vain itse ensin sisäistää tämä asia. Jo Tuomas Kempiläinen sanoi Kristuksen seuraamisesta, että ”pääse ensin itse rauhaan, niin voit tuoda rauhan toisillekin”. Unohdetaan se buddhalaisuuden pelko – ei se kai haittaa vaikka ”vääräoppisetkin” olisivat rauhassa!

Ihminen, niin kuin koko luomakunta, on jatkuvassa kehittymisen ja luomisen tilassa. Pelon poistuessa ja rakastavan myötätunnon vallitessa kehittyminen ja luominen suuntautuvat poikkeuksetta kaikkinaisen hyvinvoinnin lisäämiseen kaikille. Näin mindfulness on myös maailmanrauhan edistämisen väline! Ei ole tarpeen kiistellä siitä, kenen huomaavaisuus on sitä parempaa huomaavaisuutta, sitä ainoaa oikeaa huomaavaisuutta. Jätetään vanhan henkiinjäämisjärjestelmän säilyttäville. Hehän eivät jää henkiin…