Huolihautomon alasajo – mindfulness

Haittaako huolehtiminen ja jatkuva ajattelu elämääsi?

Huolihautomo toimii 24/7.  Mitä enemmän tiedät, sitä enemmän huolehdit.  Kun etsit helpotusta, tarjolla on universumin täydeltä erilaisia itsensäkehittämiskursseja, verkossa tai livenä ja itseapujulkaisua pursuaa joka lähtöön. Huolihautomo käy entistä kovemmilla kierroksilla, kun manifestointi, manipulointi ja periksiantamaton tavoitteen visualisointi ei osoittaudukaan toimivaksi. Huolihautomoon tulee lisätiloja itseruoskintaa ja lisäinfoa varten. Ehkä ratkaisu on enkeli- tai yksisarviskurssi? Tai se, että keskityt entistäkin enemmän vain biohakkerointiin? Tai jospa jokin uusi lääke tai leikkaus  auttaisi. Joka tapauksessa ajattelet, että jotain pitäisi tehdä, täytyisi löytää joku ratkaisu. Olisi oikeastaan pakko saada aikaan muutos.

Meditaatio auttaa – mutta ei ole ihmelääke eikä pikaratkaisu

Aloitin meditoinnin lähes 30 vuotta sitten. Siitä oli monenlaista apua mm. verenpaineen ja unihäiriöiden hoidossa. Huomasin, että työtehoni ja suorituskykyni paranivat, kun pystyin keskittymään paremmin.  Sitten tuli muita ongelmia, paljon pahempia. Jatkoin ratkaisujen etsimistä perehtyen  eri uskontoihin,  filosofisiin oppisuuntiin ja psykologisiin hoitomuotoihin, itsehoitokirjoihin, kursseihin ja koulutuksiin.  Kasasin tietoa ja kokemuksia.

Maailma ei kuitenkaan  tarmokkuudestani, taidokkuudestani,  tietomäärästäni ja transsendenttisen meditaation harjoittamisesta huolimatta asettunut siihen asentoon kuin minä olisin sen halunnut asettuvan.

Etsintää jatkaessani törmäsin kuitenkin jatkuvasti siihen, että enemmistö oppi-isistä ja äideistä alkoi etenkin vuosituhannen vaihtumisen jälkeen korostaa sitä, että jonkinlainen meditaatio olisi joka tapauksessa välttämätöntä, jotta jotain edistystä tapahtuisi.

Henkisistä opettajista erityisesti Eckhart Tollen tapa puhua mielen metkuista ja tietoisen läsnäolon välttämättömyydestä vetosi minuun. Läsnäolon voimasta alkoi uusi tie kohti valoa.  Löysin mindfulnessin ja sitä kautta pystyin yhdistämään aikaisemmin oppimaani mielekkääksi kokonaisuudeksi.  Tajusin, että tätä kutsutaan mm. tunne-ja tietoisuustaidoiksi eli olemisen tilaksi, josta kumpuaa tarkoituksenmukainen tekemisen tila.  On muitakin nimityksiä.

Tunne- ja tietoisuustaidot (mindfulness) ja huolehtimisesta luopuminen

Jotain sisälläsi muuttuu perusteellisesti, eikä sinun enää tarvitse odottaa maailman muuttumista, jotta voisit olla huolehtimatta.

Jokaisella meistä on päivittäin asioita, joiden toivoisimme olevan toisin. Näitä kutsutaan ongelmiksi ja niitä haudotaan ja niistä huolehditaan. Emme vain oivaltamatta aina tajua, että hautominen huolehtiminen eivät oikeastaan auta mitään. Mielemme kuitenkin huijaa meitä luulemaan, että kun oikein kovin olemme huolissamme, olemmekin oikeastaan jo tehneet jotain asioitten eteen. Mutta se ei ole totta.

Isot globaalit “ongelmat” tällä hetkellä ovat ekologiaan ja ideologioihin liittyviä, siis saastuminen, liikakansoitus, nälänhätä, sota, epätasa-arvo ja ehtyvät luonnonvarat.  On selvää, että pelkästään tieteen ja teknologian kehitys ei yksin ole ratkaisu.

Henkinen kehitys, spiritualiteetti, ei myöskään yksinään ole ratkaisu.  Monet itseään henkisinä tai hengellisinä pitävät ihmiset käyvät loputtomia taisteluita erilaisia vihollisia vastaan ja uupuvat tässä taistelussa. Samalla tulee tuhotuksi valtava joukko muita ihmisiä joko fyysisesti tai psyykkisesti.  Henkisyyden ja hengellisyyden harjoittaminen perinteisellä tavalla ei ollenkaan takaa sitä, että ihminen olisi tunne-elämältään aikuisen tasolla.

Mindfulness kokonaisvaltaisesti ymmärrettynä kehittää itsetuntemusta ja kehotietoisuutta. Se lisää myötätuntoa itseä kohtaan. Sitä harjoittava tutustuu omiin tunteisiinsa ja saa kontaktin omaan kehoonsa.  Hän oppii tuntemaan mielensä tavat ja sen, että ajatuksiinsa ei ole syytä uskoa. Mindfulnessin avulla saa kokonaisvaltaisen yhteyden ensin itseensä ja sitä kautta myös muihin. Saa henkilökohtaisen oivalluksen siitä, että olemme kaikki yhteydessä toisiimme ja siitä, että kaiken mitä teet toiselle, teet myös itsellesi – ja päinvastoin. Ei ole tarpeen asettaa toista itsesi edelle, mutta et voi myöskään asettaa itseäsi toista ylemmäksi. Ymmärrät pitää itsestäsi huolta, koska tajuat, että et voi antaa mitään, mitä sinulla ei ole.

Kykenet toimimaan tarkoituksenmukaisella tavalla ja vähitellen pystyt sulkemaan oman huolihautomosi tarpeettomana. Sinulla ei ole ongelmia sanan perinteisessä mielessä. Sinulla on erilaisia elämäntilanteita, joihin joko voit vaikuttaa tai et voi vaikuttaa. Jos voit vaikuttaa, vaikutat. Jos et voi vaikuttaa, lähdet tilanteesta. Jos et voi lähteä tilanteesta, hyväksyt sen ja lakkaat vastustamasta sitä, koska vastustaminen vain kasvattaa kohdettaan.

Mindfulness ei ole kokoelma pinnallisia “onnellisuusharjoituksia” eikä ohimenevä muoti-ilmiö.  Se ei ole suorittamista, se ei ole velvollisuus, joka pitää suorittaa tullakseen paremmaksi ihmiseksi.  Tunne- ja tietoisuustaitoja  ei opi lukemalla niistä tai kuuntelemalla jonkun toisen kokemuksia – oivaltaminen voi tulla vain oman harjoittamisen kautta. Tunne-elämäänsä voi vaikuttaa vain tutustumalla tunteisiinsa, tuntemalla aidot tunteensa, käsittelemällä traumansa ja kasvamalla aikuiseksi.

Tunnetaitoja ei voi oppia pelkästään kirjoja lukemalla ja kursseja käymällä.   Läsnäoloa ei voi oppia “teoriassa”.  Näitä voi oppia vain  olemalla läsnä omassa elämässään, hetki hetkeltä.