Mindfulness on vaarallista?

Nyt kun hyväksyvä tietoinen läsnäolo eli mindfulness on laajalti hyväksytty osaksi virallista terveydenhuoltojärjestelmää ja se osoittautuu olevan tehokas hoitomuoto varsin monenlaisiin sairauksiin ja ongelmiin, alkaa julkisuudessa esiintyä myös varoituksia siitä, että se ei sovi kaikille ja voi pahentaa oireita.

On totta, että kaikki eivät koe saavansa mindfulnessin harjoittamisesta apua, joskin moni jää ilman helpotusta vain siksi, että jostain syystä voimat eivät ole riittäneet harjoitukseen sitoutumiseen riittävän pitkäksi aikaa. Mutta joskus voi olla kysymys siitä, että vaikka on harjoittanut tätä hyväksyvää, tietoista läsnäoloa sekä muodollisesti (keho-, liike- tai istumameditaatioita tehden) että epämuodollisesti (tiedostaen hetki hetkeltä arvostelematta, mitä tapahtuu),  olo ja elämä tuntuu menevän vain huonommaksi. Eipä siis ihme, että tekee mieli jättää homma kesken ja varoitella muitakin siihen ryhtymässä.

Perinteisestä kognitiivisesta terapiasta tiedetään, että ydinuskomukset vastustavat muutosta ja suodattavat tehokkaasti pois kaiken informaation, joka on niiden kanssa ristiriidassa. Vahvat negatiiviset ydinuskomukset (olen riittämätön, kukaan ei rakasta minua, elämä on työtä ja taistelua, vain ankaralla kurilla ja tekemisellä menestyy jne.) ovat melko yleisiä ja johtavat usein terveyden heikkenemiseen ja esimerkiksi työuupumukseen ja masennukseen.

Yksi mindfulnessin tärkeistä tavoitteista on kehittää ystävällistä ja myötätuntoista asennetta itseään kohtaan. Tämä on erityisen haastavaa ihmiselle, joka elää elämäänsä ankaran ja vaativan sisäisen kriitikon kanssa. Tämän piiskurin vaientaminen on vaikeaa. Se vastustaa ystävällisyyttä ja myötätuntoa, varsinkin itseä kohtaan suunnattua. Tästä seuraa, että joskus jopa ystävällinen sana tai välittämistä ilmentävä huomautus voi johtaa vaikeiden tunteiden ryöppyyn. Kun ihminen alkaa kohdella itseään ystävällisemmin, hän saattaa samalla huomata kielteisten tunteiden vahvistuvan.

On tärkeätä ymmärtää, että tällaisessa tapauksessa kannattaisi jatkaa aikomusta olla itselleen ystävällinen ja myötätuntoinen ja harjoittaa tietoista läsnäoloa määrätietoisesti, vaikka tuloksia ei tunnu heti näkyvän. Kun luovuttaa ja palaa entisiin tapoihinsa, ankariin ja kriittisiin ajatuksiin ja entistäkin tarmokkaampaan vatvomiseen, olo todellakin huononee entisestään.

Negatiivisista ydinuskomuksista on mahdollista päästä eroon, mutta se vaati sitoutumista ja työtä.  Yksi terveydenhoitoalalla laajimmin tunnettujen mindfulness-tuotteiden  MBSR:n (hyväksyvään tietoiseen läsnäoloon perustuva stressinhallinta) ja MBCT:n (hyväksyvään tietoiseen läsnäoloon perustuva kognitiivinen terapia) kehittäjistä, amerikkalainen lääkäri Jon Kabat-Zinn on sanonut, että mindfulness ei sovellu heikkohermoisille (Mindfulness is not for the faint-hearted).

Mindfulness on jo mullistanut terveydenhuoltoa kaikkialla maailmassa monin eri tavoin. Se on todellakin tullut jäädäkseen ja jatkaa voittokulkuaan. Se ei ole väline, ”laastari” jolla korjataan jokin rikki mennyt tai viallinen, vaan tapa elää, tapa havaita maailma ja tulkita sitä niin, että elämänlaatu kohenee ulkoisista olosuhteista huolimatta.

Elämäntilanteet vaihtelevat, ja jokainen saa välillä myös kipua, tuskaa ja surua. Kärsimys sen sijaan tulee siitä, että ei ole oppinut kohtaamaan noita asioita harjaantunein mielin. Mindfulness auttaa tässä, aivan varmasti. Tietysti, jos haluaa pitää kivun, surun ja tuskan lisäksi myös kärsimyksen, ei kannata lähteä kokeilemaan mindfulnessia.